Mustasukkaisuus on aiheena tabu. Se on subjektiivinen käsite ja jokainen yksilö kokee sen eritavoin. Mutta se on inhimillistä ja tuskin on ikinä elänyt ihmistä, joka ei olisi kokenut mustasukkaisuutta jollain tasolla.

Toivon etten loukkaa ketään tekstillä, jonka kohta aion kirjoittaa ja haluaisin muistuttaa että tämä on vain pintaraapaisu siitä miten itse asian koen. En edes yritä väittää että tämä olisi absoluuttinen totuus, mutta se on minun henkilökohtainen totuuteni.

So here it goes: Mustasukkaisuus on aikanaan ollut välttämätön ominaisuus yksilön geeniperimän varmistamiseski. Meillä on ollut paljon muitakin viettejä ja ominaisuuksia, jotka ovat mukautuneet ja väistyneet uusien tieltä sitä mukaan kuin yhteiskunta on kehittynyt, joten ihmettelen miksi mustasukkaisuus on edelleen niin primitiivisellä tasolla. Länsimainen ihminen on vapaa tekemään valintoja omista lähtökohdistaan, nauttii yhteiskunnan suojaverkon tuomasta turvasta ja ehkäisykin on kaikkien saatavilla. Mihin mustasukkaisuutta siis tarvitaan?

Pahimmillaan mustasukkaisuus on vain kumppanin liikkuvuuden rajoittamista ja seksuaalisuuden kahlehtimista. Toisen ajatuksia ja toiveita ei kukaan voi kuitenkaan omistaa.
Jos Riitta kieltää Harria vilkaisemastakaan ohikulkevia naisia, asettaa tämän netinkäyttökieltoon ettei tissit vilahda näytöllä ja jatkuvasti lukee Harrin puhelinlogit niin mikä on seuraus? Rakastaako Harri Riittaa enemmän? Onko Riitta Harrista haluttavampi kumppani kun hän joutuu salaamaan kaiken kanssakäymisensä muiden naisten kanssa?

Minun on helppo ymmärtää jos toinen perheen aikuisista on mustasukkainen toiselle tämän ajankäytöstä – tiettyyn pisteeseen asti. Jos isän tai äidin työt tai harrastukset vievät kaiken vapaa-ajan niin, ettei yhteistä aikaa jää tai yhteiset työt jäävät vain toiselle tehtäväksi niin ongelma on perheen yhteinen ja vaatii keskustelua.

Mutta minun on mahdoton ymmärtää Riitan hermostumista siitä, että Harrin jäljiltä selaimen sivuhistoriasta löytyy autosivujen seasta linkki pornosivulle. Miksi on hyväksyttävämpää katsoa kuvia kiiltävistä autoista kuin öljytyistä pepuista? Selvästi molemmat kiinnostavat. Jos Harri ihailee uusinta Audia, ei se tarkoita että hän ryöstää sellaisen kaupan parkkipaikalta. Miksi Harri siis olisi potentiaalisempi aviorikosen tekijä katsottuaan pornokuvia? Miten kuvien katsominen on Riitalta pois?

Menen vielä pidemmälle: Harri on mukava ja uhrautuvainen perheenisä. Tavallinen mies. Ollut naimisissa 15 vuotta ensimmäisen tyttöystävänsä kanssa. Harri tapaa konfrenssimatkalla Hilkan. Ikäisensä naimisissa olevan naisen, joka on ensimmäistä kertaa "vapaalla". Harri ja Hilkka juovat liikaa, tanssivat, flirttailevat, nauttivat toistensa seurasta ja illan kääntyessä yöksi he tuntevat vastustamatonta vetovoimaa toisiaan kohtaan. Ikinä ennen Harri ei ole saanut tällaista huomiota vieraalta naiselta. Hilkka taas tuntee itsensä ihailluksi ja naiselliseksi pitkästä aikaa. Ravintolan sulkeuduttua pariskunta ajautuu Harrin hotellihuoneeseen. Harri on niin humalassa, ettei saa kaluaan oikein pystyyn, vaan alkaa vedellä Hilkkaa puolijäykällä. Hilkan huima kiima hälvenee, kun seksi ei vastaakkaan odotuksia. Hän voihkii vähän muodon vuoksi ja kun tuntuu ettei homma etene hän lopulta näyttelee orgasmin. Harri on tyytyväinen kun on osoittanut olevansa kunnon panomies – saihan hän naisen laukeamaan. Hän kierähtää pois Hilkan päältä ja alkaa välittömästi kuorsaamaan. Hilkka kerää vaatteensa lattialta ja vähin äänin hipsii omaan huoneeseensa morkkiksen jo läikähdellessä tajunnan perukoilla.
Ja mikä on seuraus? Harrin yöunet menevät kuukausiksi, kun hän tilanteen tajuttuaan pelkää tehneensä Hilkan raskaaksi. Vaimo vaistoaa Harrin morkkiksesta, että jotain on tapahtunut ja vaatii selitystä. Lopulta Harri murtuu ja tunnustaa sillä seurauksella, että vaimo ottaa eron ja muuttaa toiselle paikkakunnalle lapset mukanaan. Mutta minkä vuoksi? Onko Harri jotenkin eri ihminen nyt kun hänen genitaalinsa ovat koskettaneet vieraan naisen genitaaleja. Muuttuiko hän yön yli huonoksi isäksi. Hänen rakkautensa vaimoaan tai perhettään kohtaan ei ainakaan vähentynyt.
Jos vieraan naisen huomio ja pikkuflirtin tuoma ilo ei olisi ollut Harrille vierasta, hän tuskin olisi edes päätynyt sänkyyn Hilkan kanssa.


Mustasukkaisuus kumppanin seksuaalisuudesta korreloi mielestäni suoraan mustasukkaisen henkilön itsevarmuuden kanssa. Ei se ole minulta pois, jos mieheni on paremmalla tuulella saatuaan hymyn ohikulkevalta kaunottarelta. Ei se tee minusta kauniimpaa tai haluttavampaa, jos rajoitan mieheni oikeutta tehdä itsenäisiä päätöksiä siitä, haluaako hän viedä asian pidemmälle.

Olen kirjoittanut aikaisemmin, kuinka huonossa hapessa olin lasten ollessa ihan pieniä. Siinä tilassa minussa ei ollut seksuaalisuuden hippuakaan jäljellä; olisin voinut vannoa vaikka ikuisen selibaatin kun kaikki seksiin käytetty aika oli vähistä unistani pois. Mieheni kuitenkin halusi päivittäisen seksinsä.  Minä ehdotin hänelle ihan tosissani että etsisi vakipanon jonka kanssa voisi käydä purkamassa osan paineistaan. Miehen mielestä se ei olisi ollut oikein minua kohtaan, joten hän ohitti ehdotukseni täysin. Hän ei myöskään halunnut hoidella itse itseään, "koska huonokin seksi on parempaa kuin runkkaaminen". Oli moraalisesti oikeutetumpaa panna nukahtelevaa vaimoa vasten tämän tahtoa kuin käydä vieraissa vaimon suostumuksella.

En hyväksyisi sitä, jos mies eläisi kanssani vuosikausia kuin hotellissa, vain koska palvelu pelaa. Ilman rakkautta. Odotellen että jotain parempaa osuisi kohdalle. Se olisi minusta pettämistä ja karkeaa hyväksikäyttöä. Mutta minua ei haittaa, vaikka mies flirttailisi ystäviensä kanssa tai hakisi sellaisia kokemuksia mitä minä en halua tai pysty hänelle tarjoamaan.

Ja minua loukkaisi, jos mieheni alkaisi kyttäämään menojani tai lukemaan salaa postejani. Se kertoisi, ettei hän luota minun arvostelukykyyni. Jos hän haluaa varmistaa että pysyn hänen vierellään, hänen tulee tehdä se huomioimalla minua paremmin. Ei rajoittamalla elämääni.

Jos toinen on mennäkseen, hän menee. Mustasukkaisuudella voi ainoastaan nopeuttaa tätä prosessia.

Suhteessa on kuitenkin aina (vähintään) kaksi ihmistä ja kaksi näkökulmaa. Jos käsitykset ovat kovin kaukana toisistaan, pitää niistä keskustella ja joustaa niin, että lopputuloksena on ratkaisu johon molemmat pystyvät sitoutumaan. Ja on mustasukkaisuudesta toki hyötyäkin; sopivissa määrin annosteltuna se kertoo kumppanille että tämä on haluttu ja arvostettu.

Se on myös oiva indikaattori omista tunteista: kun ei ole enää lainkaan mustasukkainen puolisostaan onko rakkauttakaan enää jäljellä? Huomaan ajattelevani usein, kuinka tilanteeni helpottuisi jos mies löytäisi itselleen uuden kumppanin. Sellaisen jonka kanssa hänellä olisi ennenkaikkea henkinen yhteys. Mitä tämä kertookaan minusta?