Tapoja sukkien riisumiseen jalasta on varmasti yhtä monta kuin sukankäyttäjiäkin. Mies riisuu sukkansa ilman käsiä. Hän kuorii sukan jalastaan toisen jalan isovarpaalla siten, että sukka kiertyy tiukaksi palloksi. Pallon saa auki vain etsimällä toisella kädellä varpaiden kohdan ja toisella vetää mytyn auki varresta. Pelkkä ravistaminen ei riitä. Jos pallo menee avaamatta pyykkikoneeseen ja sieltä kuivuriin, se jää sisältä kosteaksi. Pallon kiertymis suunta aiheuttaa myös sen, että jos se pyykkäyksen aikana sattuisi itsestään aukeamaan, aukeaa se aina nurin päin, jolloin pyykeistä huolehtiva joutuu sen erikseen kääntämään takaisin.

Ei edes seriffintähdet kalsareissa nypi hermojani yhtä paljon kuin nämä palleroiset. En voi ymmärtää miksi palloja tuottava henkilö ei voi itse avata kääröä tai muuttaa sukanriisumisrutiiliaan niin, ettei palloja synny. Aika harvoin mitään pyydän, mutta näistä avauduin jo suhteemme alkuaikoina. Välillä jopa lopetin nyyttien purkamisen kokonaan ja laitoin ne pesun jälkeen sellaisenaan miehen laatikkoon...

Lasten kasvatuksen suhteen minä olen meillä se lepsumpi ja mies tiukempi. Tosin henkilökemioiden perversioista johtuen mies ei ota osaa kasvatukseen vaan ilmoittaa minulle mitä lapsilta vaaditaan ja minun tehtäväkseni jää opastaa lapset oikeille tavoille. Yksi miehen vaatimuksista on, että vaatteita ei loju ympäriinsä. Ihan ymmärrettävää.

Vaatteiden jättämisestä lattialle ollaankin pikkuhiljaa pääsemässä eroon, kun esikoinen vie omansa pyykkikoriin jo varsin mallikkaasti. Kuopusta pitää vielä muistuttaa mutta hyvällä mallilla on tämäkin koulutuspolku. Lapset kuitenkin oppivat huomattavasti paremmin esimerkin voimalla kuin käskystä, joten minä huolehdin miehen vaatteet päivittäin pois kylpyhuoneen lattialta.

- - -
 
Viimeaikoina meillä on sujunut perhe-elämä aika mallikkaasti. Ei mitään suurempaa draamaa ja sopivasti hellyyden osoituksia. Yhä useammmin tuntuu siltä, että ehkä asiat eivät olekkaan niin huonosti. Jospa asenteeni onkin se mikä eniten kaipaa oikaisua?

Sitten istun sohvalla kaikessa rauhassa lukemassa lehteä. Lehden välistä putoaa joku mainoslipuke joka lennähtää sohvan alle. Pahaa aavistamatta kumarrun nostamaan sen ylös ja mikä se siellä tuijottaakaan vastaan: Sukkapallo! Ivallisesti hymyillen. Se on tuonut kaverinsakin bileisiin. Kerään viisi palleroa sohvan alta ja kuulen kun joku niistä myhäilee: "I told you so..."
Koska miehellä on kaksi jalkaa, tiedän että ainakin yksi pallo vaanii vielä jossain. En luovuta ja lopulta löydänkin sen piilottelemasta sohvatyynyjen välistä.

En jaksa ymmärtää miksi oikein valehtelen itselleni että asiat voisivat muuttua.