Rakastan tietokonepelejä, erityisesti rakentelu ja seikkailupelejä. Kun ei ollut vielä lapsia, saatoin pelata vuorokaudet ympäri. Peleissä uuden luominen on niin helppoa ja palkitsevaa. Eläydyn roolihahmoihin ja taisteluissa tunnen aitoa pelkoa hahmoni puolesta.

Simcity on yksi addiktoivimmista peleistä mitä olen pelannut. Tunnit kuluvat täysin huomaamatta, kun virittää kaupunkiaan. Tunnen suunnatonta mielihyvää kun näen sen kehittyvän pikkukyläpahasesta hurmaavaksi suurkaupungiksi. Ja jos suunnittelu menee pieleen niin uusi alku on napinpainalluksen päässä.

Pelaan myös verkkopelejä. Travian :)
Tässäkin pelissä kehitetään omaa heimoa, rakennetaan kyliä, varastetaan resursseja naapureilta ja soditaan. Mutta jos peli menee pieleen, sitä ei voikkaan tuosta vain käynnistää uudelleen. Yksi kierros kestää vuoden. Pelaajat joutuvat elämään valintojensa kanssa ja siksi on äärettömän tärkeää valita ystävänsä oikein. Ilman hyvän tiimin tukea ei paraskaan pelaaja pärjää.

Haluaisin aloittaa elämäni uudestaan. Klikata käynnistystä ja aloittaa tyhjältä pohjalta. Ah kuinka helppoa olisikaan tehdä valintoja nyt kun tiedän, mitä elämältä en ainakaan tahdo... Mutta valitettavasti tuntuu siltä että elämä on kuin Travian: uusi alku kesken kierroksen on mahdoton. Joukkueensa voi valita vain kerran, muuten jää ikuisesti ulkopuoliseksi.

- - -

Makaan kuumeisena sängyssä. Horroksessa. Olen nukkunut ehkä tunnin tai kaksi - mahdotonta sanoa, koska aivot ovat muuttuneet kellanvihreäksi blobiksi ja valuvat juuri kitalakeeni. Mies tulee herättämään ja kysyy mitä olin ajatellut ruuan suhteen. Sanon ettei ole nälkä, en ole ajatellut mitään, mutta voin lämmittää jotain pakkasesta jos hänellä on nälkä. Mies sanoo että ottaisi mielummin pitsaa, jos minulle käy. Nyökkään tyytyväisenä ja jatkan uniani.

Hetken päästä mies on taas ovella ja kysyy nyt vähän närkästyneenä että olenko menossa vai en. Yritän selvittää aivojani ja irrotan tyynyliinan poskestani (kuola on kuivunut kiinni liinaan ja hiuksiini).  Nyt tajuan että mies halusikin minun noutavan pitsan. Sanon, että mielummin tekisin ruuan, koska en haluaisi ajaa autoa kuumeessa. Mies ärähtää että hän haluaa pitsaa tai sitten ei syödä mitään! En (taaskaan) jaksa riidellä vaan nousen sängystä ja vedän vaatteet suoraan yöpuvun päälle. Erehdyn kysymään josko mies voisi tilata lätyn etukäteen niin voisin vain hakea sen. Paha erehdys...

Nuokun pitsapaikan pöydässä, saan laatikkoni ja ajan takaisin kotiin. Mies tulee hyväntuulisena pöytään syömään. Huomaan että on jo iltapäivä ja lähden hakemaan lapsia päiväkodista, laitan lapsille ruuan, leikin, pyykkään, laitan taas ruokaa, iltapesut ja -pusut. Sitten pääsen takaisin nukkumaan. Mies tulee tinkaamaan seksiä....