Yleensä vieraiden ihmisten tapaaminen on minusta stressaavaa. Tulen kyllä ihan loistavasti toimeen erilaisten ihmisten kanssa, mutta olo on helposti "pingottunut" ja jälkeenpäin olen väsynyt. Usein keskustelunaiheetkin ovat kliseisiä ja tuntuu että puhutaan vain niistä asioista, joista on yleisesti hyväksyttävää puhua. Vierailla ihmisillä on myös häiritsevä tarve tuoda esille omaa erinomaisuuttaan.

Tapasin erään henkilön sattumalta. Sellaisen ihmisen, jonka kanssa oli helppo olla. Meidät toi yhteen kiinnostus samaan asiaan, mutta heti ensihetkestä lähtien huomasimme, että lähtöjämme olimme aivan erilaiset. Hän oli kotoisin pohjoisesta pieneltä paikkakunnalta ja matkustellut lähinnä Suomessa. Minä taas olen aina asunut pääkaupunkiseudulla ja olen työ- ja lomamatkoilla kierrellyt paljon maailmalla, joskus pidempiäkin aikoja. Suomen tuntemukseni taasen on jäänyt hävettävän huonoksi. Perhetaustamme ja -tilanteemme olivat kovin erilaiset, samoin kokemuksemme työelämästä. Meillä ei ollut yhteisiä harrastuksiakaan ainakaan niin, että niistä olisi ollut puhetta. Jopa käyttämämme kieli oli erilaista ja joidenkin sanojen tarkoitusta joutui kysymään.

Mutta silti tunsin selvän yhteyden tämän ihmisen kanssa, oli kiva vain olla ja jutustella. Tuntui että pystyi puhumaan aiheesta kuin aiheesta. Ei tarvinnut olla muuta kuin oma itsensä, sillä hän sai minut tuntemaan oloni tervetulleeksi ja lämpimäksi. Saatoin kysellä tyhmiäkin kysymyksiä hänelle tutusta alasta, joka minulle oli jäänyt täysin vieraaksi. Keskustelu oli vaivatonta ja hiljaisuuskaan ei häirinnyt.

Hänet tavattuani oloni oli virkistynyt.

En muista että miehen kanssa olisi ikinä ollut yhtä helppo olla. Meillä keskustelut tuntuvat aina kääntyvän jonkinlaiseksi "master and apprentice" -asetelmaksi. Miehellä on aina tarve tietää  kaikesta enemmän kuin muut, vaikka tilanne olisikin todellisuudessa päinvastainen. Kiusallani kutsun häntä joskus kaikkien alojen erityisasiantuntijaksi, kun hän pyrkii opastamaan minua itselleen vieraassa asiassa.

Haluaisin kumppanikseni sellaisen ihmisen. Sellaisen, kuin tämä tapaamani henkilö. Ihmisen jolle voisi kertoa asioistaan kaunistelematta. Ja jota voisi aidosti kuunnella. Ihmisen, jonka kanssa saisi keskutella mistä vaan. Jonka läheisyydessä olisi hyvä olla ja mikään asia ei olisi tabu. Edes hiljaisuus.

Jotta minä voisin olla tällainen ihminen, enkä joku muu.