Kävimpä sitten lääkärillä. Kun varsinainen asiani oli selvitetty, lääkäri sattui vielä kysäisemään että onko muita huolia? Kyyneleet tulvahtivat silmiini välittömästi. (Olisittepa nähneet sedän ilmeen) Siinä sitten aikuinen nainen nyyhkyttää lääkärille, ettei tässä mitään, vähän vaan on ollut rankkaa kun on kipeitä päätöksiä tehtävänä.

En todellakaan ollut ajatellut näitä asioita alkaa ulkopuoliselle selvittämään, mutta ilmeisesti olen enemmän rikki kuin kuvittelinkaan. Reaktioni yllätti minut täydellisesti. Lääkäri laittoi lähetteen mielenterveyspuolelle... how embarrassing...
Mutta toisaalta näillä jonoilla ei ole pelkoa että aikaa saisi kuin joskus ensi vuosikymmenellä. Ja eipä siitä varmasti mitään haittaakaan olisi, jos ammattilaisen kanssa keskustelisi.

Saa nähdä. En pidättele henkeä kutsua odotellessa.