... selässä tuntuu viiltävää kipua. Mistähän se mahtaisi johtua?
Hmm, jaa, katsotaanpas. Mutta täällähän on puukko! Kuinka kauan kipua on tuntunut?
Tuota, ehkä kuutisen vuotta sitten huomasin, etten voi enää nukkua.


Mikä on riittävä määrä onnea? Missä suhteessa liitossa tulee olla hyviä ja huonoja hetkiä, kuinka paljon pahaa mieltä on kohtuullinen määrä?

Ulkopuolisen silmin minulla on asiat paremmin kuin hyvin. Jopa omien odotusteni mukaan olen saavuttanut aika pitkälle ne asiat mitä olen halunnutkin. Tosin haaveilemisen lopetin jo vuosia sitten. Jos nyt kärjistäen ajattelisi, että elämässäni on 98% asioista järjestyksessä ja vain tuo pieni murto-osahippu on pielessä, luulisi ettei olisi mitään valittamista.

Entäpä jos tuo 2% saa minut voimaan niin pahoin, että loput 98% menettävät merkityksensä?

En pysty ratkaisemaan tätä yhtälöä. Elämä tuntuu paksulta mustalta savelta johon olen uponnut kaulaani myöten. Vaikka asiat ovat hyvin! Olen niin väsynyt asioiden nykytilaan, etten jaksa elää. Tuo 2% hallitsee minua. Haluaisin taas haaveilla.

Terapeutin sanoin, elämää on vielä paljon jäljellä. Haluanko vanhana mummuna istua laiturin päässä - katkerana?