Joskus tuntuu että olen kuin ihmissuhteiden Mr. Bean. Jos istuisin teatterissa popcornkippo sylissä katsomassa kohelteluani, niin varmasti naurattaisi. Mutta sitten elokuvan jälkeen sanoisin, että oli aikamoista ylilyöntiä, ei tuollaista oikeasti tapahdu. Päivittäiset tilanteet ovat liian absurdeja ollakseen todellisia.

Ystäväni soitti eilen kysyäkseen neuvoani tietoliikenneteknisessä asiassa. Olin viikko sitten kertonut hänelle, miten tulehtunut tilanne on nyt kotona, joten en enää edes yrittänyt pitää kulissia yllä. Vastasin, etten tiedä vastausta, mutta mieheni todennäköisesti pystyisi auttamaan ihan suoralta kädeltä. Tosin ystäväni pitää soittaa hänelle suoraan, koska jos minä kysyn asiaa mieheni ei vastaa. Hänen mielestään minun pitäisi pystyä ratkaisemaan ongelma itse.
Ystävä soittikin seuraavaksi miehelleni ja selitti asiansa. Mies neuvoi ystävällisellä sävyllä ja selitti asian juurtajaksaen. Lopuksi ystäväni ilmeisesti kiitteli avusta kun kuulin miehen sanovan: "Ei mitään, ole hyvä vaan. Ihan mielellänihän minä autan. Ei tyhmiä kysymyksiä ole olemassakaan (wooot??!!!) ja soittele uudestaan jos tarvitset lisää tietoa tästä".

Miten on mahdollista, että tämä mukava, asiallinen ja ystävällinen mies saa hyvää mieltä siitä että auttaa vierasta henkilöä ja tuntee itsensä tarpeelliseksi. Ja kuitenkin minun kysymykseni saavat hänet suuttumaan. Ikäänkuin se, etten ole kävelevä tietosanakirja olisi loukkaus häntä kohtaan.
"Ole hiljaa jos sinulla ei ole mitään järkevää sanottavaa!"

Minä osoitan rakkauttani ja kiintymystäni laittamalla miehen lempiruokaa. Miehen mielestä en rakasta häntä, koska kastikkeessa oli paakkuja. Miehelle rakkautta tuntuu olevan vain täydellisyys. Mutta valitettavasti en ole ydinfyysikko, Michelin kokki, Ari Vatanen ja Claudia Schiffer samassa paketissa. Hän osoittaa rakkauttaan "kouluttamalla minusta parempaa yksilöä".

Mies vannoo rakkauttaan minua kohtaan. Kuitenkin rakkauden mittarina on suoriutumiseni, en minä itse. Olisin helposti korvattavissa?
Duffyn sanoin: "You think you're loving but you don't love me. (I want to be free, baby you've hurt me)".



Jim Carrey - What is Love - Original Version - The best bloopers are a click away