Perheyhteisöt jättävät lähtemättömät jälkensä siihen, miten lapset tulevat kohtelemaan muita ihmisiä aikuisina. Kun käyttäytymismallit on imetty jo äidinmaidosta on niitä myöhemmin mahdoton muuttaa, jollei yksilö itse halua konkreettisesti muuttua.

Minun perheeni ei ollut mitenkään täydellinen, kuten ei kenenkään muunkaan, mutta on yksi asia jonka vuosi tunnen olevani erityisen onnekas. Perheessämme vallitsi täydellinen luottamus. Ei ollut sellaista asiaa, mitä ei olisi voinut kertoa tai tekoa, minkä jälkeen ei voisi tulla takaisin kotiin. Toisten tukea tai rakkautta ei tarvinnut ikinä kyseenalaistaa. Rakkaimpiensa apuun saattoi luottaa sata prosenttisesti. Minä pidin tätä pitkään itsestäänselvyytenä ja vasta aikuisena olen tajunnut ettei kaikissa perheissä tilanne ole suinkaan tällainen.

Mies on suvussaan ainoa, joka on puheväleissä kaikkien kanssa. Hänen vanhempansa eivät ole puhuneet sisariensa tai veljiensä kanssa vuosiin. Isovanhemmat ovat katkaisseet välinsä osaan lapsistaan jo muutama vuosikymmen sitten ja niihin joihin on hiukan paremmat välit, otetaan yhteyttä ehkä kerran vuodessa – jos on pakko. On kyräilyä, välistävetoa, mököttämistä. Kokoajan joku pyrkii saamaan omaa etua toisen kustannuksella. Miehelle on normaalia, että omasta edusta pidetään kiinni ja aina on syytä epäillä toisen motiivia. Elämä on jatkuva sarja otteluita, joista on tarkoitus selvitä voittajana. Kompromissi on häviö.

Miten siis puoliso jyrätään arjen pikkuasioissa? Näin se käy...
Kello on yhdeksän illalla ja Jessamine on juuri saanut lapset nukkumaan. Koko päivä on mennyt töissä, kaupassa, lasten kanssa ja kotitöissä. Nyt koittaa vihdoin "oma aika". Jessamine hakee jääkaapista oluen, istahtaa huokaisten tuolille ja avaa tietokoneen. Kun irc ikkuna on lataantunut niin ensimmäinen viesti on mieheltä, joka istuu viereisessä huoneessa.
Mies: Mitä ajattelit että tehdään tänään?
Jessamine: En ollut mitään ajatellut. Juuri tähän istahdin ja ajattelin hetken jubata kavereiden kanssa.

Mies: Meinaatko taas kokoillan istua koneen ääressä?
Jessamine: No en välttämättä, jos haluat jotain muuta tehdä.

Mies: Katottaisko leffa? Mulla on tuolla "tylsä adrenaliinintäytteinen katastrofi urpoilu" odottamassa.
Jessamine: Voidaan kyllä katsoa leffa, mutta katsoisin mielummin vaikka jonkun komedian, kun vähän väsyttää eikä jaksaisi nyt tuohon genreen keskittyä.

Mies: Ei meillä ole mitään komedialeffoja, kun sä aina haluat katsoa vaan niitä. (Viimeksi ollaan katsottu komediaan joskus pari kk sitten).
Jessamine: No jotain muuta sitten, onhan meillä noita tuolla odottamassa iso pino. Mutta en jaksaisi mitään kovin raskasta.

Mies: Pitäiskö sun sitten mennä nukkuman kun olet noin väsynyt?
Jessamine: En mä halua mennä nukkumaan. Haluan rauhoittua kun sain juuri lapset nukkumaan. Voitaisiinko katsoa vaikka "1", "2", tai "3"?

Mies: En mä halua nähdä mitään noista.
Jessamine: No valitse ihan mikä muu vain haluat tuolta hyllystä, mutta sitä "tylsää adrenaliinintäytteistä katastrofi urpoilua" en halua nyt katsoa, koska se on tosi pitkä enkä muutenkaan tykkää sen lajin leffoista.

Mies: Miksi mun pitää aina valita?
Jessamine: Ehdotin jo kolmea muuta + mitä tahansa komediaa. Ja voithan sä aina katsoa sen haluamasi yksinkin.

Mies: En minä halua katsoa yksin elokuvaa! Jos sä olet noin väsynyt niin mene sitten nukkumaan.
Jessamine: En halua mennä vielä nukkumaan.

Mies menee laittamaan elokuvan valmiiksi. Minä sanon kavereilleni että iltaa vaan, mutta menen nyt samantien, kun mies haluaa katsoa yhdessä leffaa. En jaksa edes yllättyä, kun huomaan minkä elokuvan mies on valinnut. Arvaatko sinä?


Ärsyttävää ja keskiasteista vitutusta aiheuttavaa, kun omalla mielipiteellä ei ole merkitystä toiselle, mutta kuitenkin aika harmitonta. Se millä saadaan todellista vahinkoa aikaiseksi on, kun parisuhteessa muutetaan kauppatavaraksi rakkautta ylläpitävät asiat: luottamus, läheisyys ja vastuu.

Sillä kumpi vaan sukupuoli pystyy kiristämään esimerkiksi seksillä. Se jolla on valta määrää, vaikka näennäisesti toinen olisikin kaupassa vahvoilla. Kas näin:

Jessamine: Miksi olet niin kylmä, et kosketa et puhu?
Mies: Vituttaa kun aina joutuu kerjäämään. Sä et ikinä tee aloitetta

Jessamine: En ole tehnyt aloitteita, kun ei ole edes käynyt mielessä ja seksiä kuitenkin on päivittäin. Olen niin väsynyt. Kun on jatkuvasti hirveän väsynyt niin ei vaan voi tehdä mieli.
Mies: No mitäs asialle voisi tehdä?

Jessamine: Voisit antaa minun nukkua joskus. En pysty innostumaan kun haluaisin vain nukkua.
Mies: No mutta mitä takeita minulla on siitä, että seksiä tulee lisää jos sä nukut?

Jessamine: No eihän sellaisia takeita voi antaa. Mutta nyt tiedän ettei minun tee yhtään mieli, kun olen liian väsynyt edes ajattelemaan asiaan.
Mies: Sä olet siis päättänyt ettet halua seksiä?

Jessamine: Enkä ole! Tottakai haluaisin haluta seksiä. On hirveän raskasta harrastaa seksiä joka ilta vaikkei yhtään tee mieli. Varmasti olisi seksi sinustakin parempaa jos olisin levänneempi ja halukkaampi.
Mies: Mutta ei mulla ole mitään takeita siitä, että seksi paranee...

Lopputulos: Jessamine esittää himokasta narttua koko seuraavan viikon, jotta saisi lauantaina nukkua hetken pidempään. Mies armahtaakin vaimonsa jäämällä lasten kanssa alakertaan kunhan Jessamine on ensin pessyt peput. Reilun tunnin kuluttua lapset tulevat herättämään äitinsä: heillä on nälkä. Äiti tuu antaa aamupalaa!

Äkkiseltään voisi vaikuttaa siltä, että mies veti pidemmän korren tässäkin taistelussa, mutta mitkä ovatkaan pidemmän aikavälin seuraukset? Kun Jessamine saa lopulta nukuttua ja seksinnälkänsäkin takaisin hän joka kerta rakastellessaan muistaa miltä tuntuu naida pakosta. Olla kauppatavaraa kun puoliso huijaa liiketoimissa.