En ole vielä vastannut miehelle. Sen sijaan kysyin mitä hän aikoo tehdä, jos en anna vastausta. Mies sanoi ettei tiedä. Se riittää minulle.

Tällä välin en saa rauhaa mieleltäni. Pohdin ja vääntelen asioita. Muistelen menneitä ja mietin tulevaa. Ärsyttävät asiat tuntuvat ärsyttävän nyt entistäkin enemmän. Esimerkiksi tällaiset:


Mies on ratissa, minä pelkääjän paikalla, niinkuin yleensä. Miehen ajotyyli on äärimmäisen agressiivinen, mutta olen oppinut pitämään suuni kiinni. Joskus huulilta saattaa päästä pieni inahdus, jos oikein säikähdän vaikka rekkaa, joka vaihtaa kaistaa päälle kun mies päättää ettei hänen eteensä tulla.

Ajoimme kehää vasenta kaistaa aikamoista ylinopeutta, mutta niin ajoivat muutkin. Edessämme olevaan kuorma-autoon on suhteellisesti matkaa, ainakin neljän autonmitan verran. Oikeanpuolimmaisella kaistalla edessämme oleva auto vaihtaa kaistaa tähän väliin, selvästikin aikomuksena siirtyä vasemmalle kääntyvien kaistalle, joka on kohta edessä. Mutta miehen eteenhän ei tulla noin “törkeästi”. Mies koukkaa oikean kaistan kautta meidät ohittaneen auton eteen. En liioittele sanomalla että hesarin verran jäisi tilaa kuorma-auton, meidän ja toisen auton väleihin, sillä kyllä niihin juuri ja juuri postilaatikkokin menisi. Vauhtia lasissa noin 90km/h. Suljen silmät ja puristan ovenkahvaa. Mutta pidän suuni kiinni.

Vähän myöhemmin ajamme pientaloalueella ja nopeusrajoitus alue on 40km/h. Edessä oleva auto ilmeisesti etsii jotain osoitetta, koska hänen nopeutensa putoaa aina risteysten kohdalla reiluun kolmeen kymppiin. Mies tekee hurjan ohituksen auton eteen ja painaa jarrut pohjaan, sitten hän alkaa ajamaan alle 20km/h nopeudella toisen auton edellä samalla kiroten ajotaidottomia.


Minä ajan autoa päivittäin. Ihan hyvin on sujunut, vaikka taskuparkkeeraukseen meneekin useampia yrityksiä. Yhtään sakkoa, kolaria tai tiukempaa vaaratilannetta ei ole sattunut. Silti pelkään liikkua autolla reiteillä jotka ovat vieraita. Lähinnä Helsingin keskusta ja isot liittymät ruuhka-aikaan nostavat pulssia. Ei siksi etten pärjäisi, mutta pelkään että jos hölmöilen kohdalle osuu joku, jonka tehtävänä maailmassa on osoittaa minulle typeryyteni ja kostaa henkilökohtaiset loukkaukset turvallisuudesta piittaamatta.

Mies on mielestään loistava kuski. Hänen mielestään napisen ihan turhasta, kun kerron kuinka hänen kyydissään on todella kurja matkustaa. Hirvittävät kiihdytykset ja äkkijarrutukset saavat voimaan pahoin. Matkustajilla ei ole rattia mistä pitää kiinni vaan käsivarsi kolhiintuu mustelmille osuessaan auton oveen. Turvavyö on kaikenaikaa lukkiutuneena.


En voi ymmärtää miten se olisi mieheltä pois, jos hän huomioisi muut tiellä liikkujat tai edes oman auton matkustajat?