Mies on ylitsevuotavan hurmaava. Huomioonottavaisempi (onko tuo oikea sana?) kuin koskaan.

Hän ei ole voinut ymmärtää miten paha olo minulla on ollut ja myöntää käyttäytyneensä huonosti. Hän kävi ruokakaupassa ilman pyyntöä, kun aikaisemmin on käynyt alle 10 kertaa yksin kaupassa koko 16 vuoden aikana ja silloinkin vain anelemalla. Hän tarjoutui kantamaan laukkuni!

Mutta toisaalta mies sanoo nyt suoraan, että mielestään hänen ei tarvitse tehdä kotitöitä, koska ansaitsee enemmän. Ei ymmärrä pointtiani siitä, ettei se ole "minun syyni". En minä ole pyytänyt miehen suuria tuloja. Itseasiassa silloin kun menimme naimisiin, oli minun omaisuuteni isompi kuin miehen. Sanoo ettei ole kohdellut minua hyvin, muttei pysty lupaamaan ettei ärsyynny tulevaisuudessa.

Plussana näen, että nyt ensimmäistä kertaa mies tuntuu kuuntelevan. Mies myöntää tietyt kieroutuneet(?) piirteet käytöksessään, mutta samaan hengenvetoon sanoo että ne ovat tyypillisiä johtajille.

Miinuspuolena painaa se, etten tiedä, kauanko tämä tilanne kestää. Kuinka pitkään mies pystyy ylläpitämään tilannetta, joka ei tule häneltä luonnostaan.

Seksin tinkaaminen ei ole loppunut...