Audimies nousi lööppeihin sanomalla mielipiteensä ääneen:

“Tarvitsen naista yhä enemmän sellaisiin asioihin, joihin nainen on tarkoitettu, kuten pitämään miestä hyvänä ja olemaan haluttava. Arvostan myös suuresti sitä, että nainen silittää paitani, tässä eleessä on paljon symboliikkaa. Kun nainen kieltäytyy silittämästä tai siivoamasta, voisi karrikoidusti sanoa, että suhde vetelee viimeisiään"

Tällainen lausunto saa aamukahvin pyrskähtämään takaisin kuppiin. Järkyttävää esineellistämistä, ajatus ei ole tältä vuosisadalta, ikinä en tuollaiseen mieheen haluaisi tutustua enkä ainakaan ikinä enää osta Audia!

Mutta kun ilta hämärtyy ja taas yksi päivä elämästä on eletty, nousee ajatuksiin toisenlainen mielikuva. Ehkäpä Audimies on antanut naiselleen suukon kiittäessään silitetystä paidasta aamulla töihin lähtiessään. Ehkäpä hän aidosti ilahtui saapuessaan illalla siivottuun kotiin. Kehuiko hän illallista jonka naisensa oli hänelle valmistanut? Illallisen jälkeen Audimies saattoi kaataa naiselleen pienen lasin viiniä, ottaa tämän kainaloonsa ja kuunnella naisensa päivän tapahtumista rakastunut katse silmissään.

Saako Audimiehen nainen osakseen arvostusta ja kiitosta? Ehkä hän hoitaa miestään kuin isoa pikkulasta rakkaudella. Tietää että on miehelleen tärkeä.

Onko tasa-arvo sittenkään niin tärkeää, jos molemmat osapuolet kunnioittavat toisiaan ja niitä asioita, jotka tekevät heistä erilaisia. En silti usko, että Audimiehen rinnalla seisoo kovin itsenäinen nainen. Tai että sellaista Audimies edes havittelisi.


Olen takaisin, valitettavasti. En pysty lukemaan aikaisempia tekstejäni. Tämä on uusi alku, mutta tarina on sama. Olen kuitenkin hengissä (jos joku sen puolesta ehti pelkäämään). Tiedän sen, koska pulssi tuntuu yhä...