Kuinka he oikein tekevät sen? Postimyyntivaimot, Thai tyttöset... esimerkkejä riittää vaikka kuinka paljon. Miten he kykenevät viettämään “normaalia” perhe-elämää miesten kanssa, joihin heillä ei ole tunnesidettä? Olenko ymmärtänyt jotain olennaisesti väärin?

Minulla on mies johon olen aikoinani ollut hyvin ihastunut, ehkäpä jopa ajoittain rakastunut. Olemme yhdessä kasvaneet aikuisiksi hyvässä ja pahassa. Perustaneet perheen ja suunnitelleet tulevaisuutemme.

 

Mieheni ei halua ajatella elämää ilman minua ja lapsia. Miksi minä en voi ajatella näin?

 

 

Olemme saaneet jälleen keskusteluyhteyttä auki. Pystyimme jopa puhumaan seksistä (nyt raksi seinään). Tuntuu, että kommunikointi on ottanut aimo harppauksen eteenpäin. Voi olla, että pystymme luomaan kompromisseja sekä sopimaan tapoja, joilla kytevä riita saadaan leikattua heti alkuunsa.

 

Yhteinen elämä voisi jopa toimia.

 

Se toimisi minulle, jos voisimme elää niinkuin ystävät kommuunissa. Kuin sisarukset.

 

 

En halua tuntea miehen kosketusta. Miksi se on niin vaikeaa? Muutkin siihen pystyvät. Elämään rakkaudettomassa suhteessa rakastunutta esittäen.