Miksi kirjoitan? Luettelen loputtomasti yksityiskohtia, kirjoitan sanasta sanaa absurdeimmat väittelyt. Miksi nähdä kaikki vaiva jos en kerran mitään saa aikaisesksi?

Tarkoitus ei suinkaan ole vaivuttaa satunnaista lukijaa epätoivoon tai aiheuttaa yleistä ärsytystilaan.

Minä olen koukussa. Tiukasti kiduksia myöten. Tämä suhde on kestänyt tarkalleen puolet elämästäni, yli 18 vuotta. Olen kasvanut aikuiseksi (?) näiden rajojen sisällä. En ole asunut yksin omassa taloudessani päivääkään.

 

Minulla on valtavia ongelmia tilanteeni hahmottamisessa. Ilman vertailukohtia on vaikea  suhteuttaa asioita. Olen luonteeltani analyyttinen, niinpä ylianalysoin enkä uskalla luottaa tunteisiini.

Kirjoittamalla asiat ylös kerään itselleni aineistoa päätökseni tueksi, niin naurettavalta kuin se ehkä tuntuukin. Haen kommenteista ajatuksia tuekseni ja toisaalta avauksia uusille näkökulmille. Tiedän, ettei kirjoittaminen muuta mitään, mutta tarvittaessa voin palata aikaisempaan tekstiini ja muistaa tilanteen ja tunnetilan joka sitä kirjoittaessa vallitsi. Sillä en luota enää muistiini. En luota alitajuntaani, joka vääristää tapahtuneet milloin paremmaksi, milloin pahempaan suuntaan.

Kirjoitan vain silloin, kun on paha olla ja tuntuu että pää räjähtää. Toki tiedän että voisin valita toisin: kirjoittaa hyvinä päivinä, silloin kun elämä hymyilee. Positiivisista kirjoituksista saisi voimia jaksaa huonojen hetkien yli. Ongelma vain on, ettei hyvinä hetkinä ole tarvetta kirjoittaa.

Haluaisin elää elämääni ilman pakottavaa tunnetta purkaa asioita “paperille”.

Olen lukenut paljon narsismista ja seurannut keskustelua aiheesta esimerkiksi täältä.

Miehessä on paljon piirteitä, joita näissä keskusteluissa kuvataan, mutta toisaalta en saa häntä mahtumaan narsisteille asetettuihin raameihin. Enemmän tuntuu siltä, että mies on vain tunneälyltään kehittymätön. Tai sitten se olen minä. Se, joka kehittelee tilanteet ja on aloittanut oravanpyörän joka tuhoaa suhteemme. Ehkä ongelmani on juuri se negativiisuus, josta mies minua alinomaa syyttää. Siksikö kirjoitan ylös pelkästään pahan oloni?

Toivoisin täysin puolueetonta analyysia suhteestamme vaikka tiedän ettei se ole mahdollista. Jonkinlaista vahvistusta sille, mihin suuntaan minun tulisi pyrkiä.

 

Tiedän olevani koukussa. Koukussa suhteeseen narsistin kanssa tai koukussa negatiivisuuteen. Kumpi tahansa pitää paikkansa, on minun asiani pyristellä irti.

 

Miestä en voi muuttaa, itsestäni en pääse irti. 

 

Aloitin mielialalääkityksen uudelleen.