Huomaan, että viimeaikoina olen saanut paljon ajatuksia ympäristöstäni, viimeisimpänä tuo otsikon lause LA tatuointitarinat -ohjelmasta.
Pieniä oivalluksia, laulun sanoja, kuvia jotka puhuttelevat. Asioita jotka tuntuvat työntävän eteenpäin ja antavan rohkaisua. Minulle osoitettuja.
Kaikki lauseet ja tunteita herättävät laulut ovat kuitenkin olleet olemassa koko ajan. Ehkäpä olen nyt vain herkempi niille?
Saan voimaa näistä asioista, mutta mihin suuntaan ne työntävät minua. En voi olla ajattelematta, että juuri kaipaamaani suuntaan, mikä ikinä se onkaan. Janoan rohkaisua eroa varten. Haluan irtiottoa menneestä ja uutta tulevaisuutta.
Mutta entä omat vaikuttimeni? Jospa huomioinkin vain eroon kehottavat ajatukset ja jätän taka-alalle sellaiset, jotka eivät miellytä minua tässä tilanteessa.
Olen joskus impulsiivinen ja olen aina laiska. Parisuhteen kuntoon saattaminen vaatisi hirvittävän määrän työtä ja päättäväisyyttä. Tuntuu siltä, että janoan rohkaisua helpompaan ratkaisuun. Haluan vain lyödä hanskat tiskiin. Mutta sekin pelottaa. Pelkään arkisia asioita, toimeentuloa, yksinäisyyttä. Pelkään että se tappaa meidät. Henkisesti minut ja fyysisesti hänet.
Kommentit