Yritin panna miehelle hanttiin viikonloppuna.

Tilanne lähti taas liikkeelle tyypillisesti: olen aikaisemmin sanonut miehelle, että minulla on saamaton ja masentunut olo, ollut jo jonkin aikaa. Mies lähetti ruudulleni viesin, jossa hän kertoi että huono oloni johtuu väärästä työasennosta. Hetken päästä kun olin laittamassa ruokaa lapsille hän pelmahti viereeni tiukkaamaan että mitä oikein ajattelin tehdä asialle. Vastasin, että hän saattoi hyvinkin olla oikeassa väärästä työasennostani, mutta laitan nyt ruokaa enkä ole vielä pohtinut asiaa sen pidemmälle. Tämä laukaisi miehessä arvosteluryöpyn siitä, kuin olen niin saamaton, vastustan kaikkea muutosta ja että kieltäydyn muuttamasta työasentoani. Aikansa räyhättyään hän poistui toiseen huoneeseen.

Puhisin kiukkuani itsekseni, mutta päätin, että nyt en anna periksi. Kun lapset olivat saaneet lautaset eteensä, menin miehen luokse ja sanoin, että haluan käydä läpi äskeisen keskustelumme. Kerroin hänelle, miten itse tilanteen koin ja miltä tuntui kun mies syytti minua negatiivisuudesta vaikka olin mielestäni positiivisessa hengessä myöntänyt, että työasentoni saattoi olla osasyynä huonoon olooni. Mies alkoi toistamaan edellistä saarnaansa. Sanoin uudelleen, että en halua minulle puhuttavan tuohon sävyyn. Että mies ei saa arvostella minua omien ennakkoluulojensa mukaan. Hän syyttää minua negatiivisuudesta jatkuvasti, vaikka todellisuudessa projektoi omia ennakkokäsityksiään. Kaiken aikaa saan kuulla, kuinka en kuitenkaan osaa/halua/viitsi tehdä jotain asiaa tai kuinka kieltäydyn asioista joiden olemassaolosta minulla ei ole ollut mitään tietoa. Mies on jo etukäteen päättänyt, että olen negatiivinen ja vastustan kaikkea.

Ja aina kun mies aloitti uudelleen saarnansa keskeytin hänet ja sanoin, ettei käy. Et puhu minulle noin. Lopulta mies muutti taktiikkaa ja kysyi: "Mitä aion tehdä asialle?" Sanoin että olen saanut ajan pariterapiaan ja toivon saavani sieltä apua ongelmaan. Mies näytti hetken yllättyneeltä (vaikka merkintä on ollut yhteisessä kalenterissamme), mutta jatkoi kuitenkin: "Entäs sitten? Miten aiot hoitaa tämän?" Sanoin että jaa-a. "Todennäköisesti saan ohjeet että minun pitää panna sinulle paremmin hanttiin". Mies jatkoi vielä: "Miten se sitten muka parantaa ongelmaasi?"

Niinpä. Ei se parannakkaan ja tähän kiteytyy koko asian ydin: se, että se on minun ongelmani. Mielestäni ongelma on yhteinen, enkä pysty sitä yksin ratkaisemaan. Meillä ei ole parisuhdetta, ainoastaan pari suhdetta.