Olen masentunut, se on selvä. Alakuloinen, saamaton, iloton. Alkuvudesta minulla oli lääkitys, mutten kokenut saavani siitä mitään irti. Ja kun elämä näytti liukuvan oikeaan suuntaan en kokeillut toista koktailia vaan lopetin pillerit kokonaan.

Edelleenkin olen masentunut, mutta menen päivä kerrallaan ja yritän olla vaipumatta epätoivoiseen mielentilaan. Miehen kanssa en pysty asiasta puhumaan koska hänelle masennukseni syy on päivän selvä (se että olen laiska) ja ratkaisukin on valmiina (otan itseäni niskasta kiinni).


Olen niin pahoillani lasten puolesta. Heidän lyhyt elämänsä on kulunut surkean alakuloisessa ja vihamielisessä ilmapiirissä. Heidän vuokseen yritän puuhailla ja suunnitella juttuja silloinkin kun haluaisin vain maata pimeässä huoneessa. Yksin.

Ei kuitenkaan tullut yllätyksenä kun ipanoista isompi alkoi oireilemaan. Vuosi sitten, kun tilanteemme oli pahimmillaan hän viestitti elämänhalunsa katoamisesta. Tilanne helpottui samaa tahtia, kun aloimme keväänmittaan toimimaan taas perheenä. Lapset olivat kaikinpuolin iloisempia ja käyttäytyivät ikäistensä lasten tavoin.

Nyt kun suhde on taas vastatuulessa on esikoisen maailma jälleen synkentynyt. Herkkä lapsi pyytää “älkää riidelkö” jo ennenkuin yhtään sanaa on vaihdettu. Hän näkee tulevan aallon isänsä olemuksesta.


Otin asian puheeksi miehen kanssa. Puhuimme lapsen luonteesta ja herkkydestä, sekä siitä miten voisimme häntä auttaa. Mutta mies ei ymmärtänyt miksi lapsi on niin alakuloinen. Minulle se on aivan päivänselvää, kun miettii millainen hänen ympäristönsä on ollut viimevuodet. Ja sitten sanoin sen ääneen: “Kotona on ollut paha olla, tunnelma on ollut painostava.” Mutta niin ei olisi saanut sanoa. Kun olohuoneen keskellä seisoo vaaleanpunainen elefantti, sitä ei saa mainita. Elefantti loukkaantuu!


Mies on murjottanut nyt monta päivää. Hän sanoo olevansa masentunut. Syy on minun, koska loukkasin hänen tunteitaan. Lapsihan ei voi olla masentunut meistä johtuvista syistä. Silloin mies olisi osaltaan vaikuttanut asiaan. Niin asia ei voi mitenkään olla.

Ja kun mies on masentunut, sitä voi hoitaa ainastaan silittämällä miehen päätä. Enimmäkseen alapäätä.

Hyväksyn tosiasiana sen, että mies voi olla oikeasti masentunut. Mutta minusta se johtuu rakkaudettomasta liitosta jossa elämme. Sitä en hyväksy että minun tehtävänäni olisi korjata miehen masennus ja kieltää omani.

Maanantaina soitan lääkärilleni. Lapsen hätä herätti minut ymmärtämään että oma pää pitää saada kuntoon vaikka sitten kemiallisella koktaililla.